Pala taivasta, pala maata

luomisen suunnaton ilo

kädenjäljen ihana ihme



 Niin avara on taivas 

ja aava on meri, 

loppumaton on maa jalkojemme alla

 - aava - 




Lapsena istuin pellon reunalla ja kahmaisin käsiini savikimpaleen. Pienet kädet pyrkivät muotoilemaan maan antia. Lapsen mielikuvituksessa sain aikaan jotain taianomaista. Siitä hetkestä minuun istutettiin rakkaus luovaan ilmaisuun ja muotoon. Kiehtovinta on saven antamat lähes rajattomat mahdollisuudet. Mielikuvitus ja leikkisyys asuvat edelleen minussa, ajatus saa siivet ja mielen kuva muovautuu käden kosketuksesta valmiiksi esineeksi.

Töissäni voi tuntea maan rosoisuuden; jätän usein työni suurelta osin lasittamatta. Vahva pintastruktuuri luo töihin mielenkiintoa ja maanläheisyyttä. 

Ohto, oksi, kontio, metsiemme mesikämmen seikkailee mieleni unissa. Pehmeän jätin karhunhali on tunteiden tuutulaulu, niinpä tuo kuningaseläin toistuu luomuksissani. Me hengitämme samaan tahtiin.